Hyvät lukijat, minun on pakko avata sydämeni teille, vaikka sitä jo puoli tuntia ruodinkin hyvän ystäväni kanssa. Olimme poikaystäväni luona ja sinne tuli hänen kavereitaan. Ei mitään, lueskelin YO-kirjoituksiin ja kaksi jätkää (mukaanlukien poikaystäväni) pelasivat pleikkaria. Lopulta paikalla oli seitsemän jätkää ja minä. Soittelin tyttökaverilleni, että tule pelastamaan mut seurallasi. Hän tuli ja joku tunti vierähti ja päätimme lähteä baariin. Minulla oli ihan hyvä fiilis ottaen huomioon, että olin juonut vain yhden siiderin (koska olin luvannut poikaystävälleni, mikäli muistatte) ja he olivat ottaneet paaaljon enemmän. Ongelma iski baarissa: Poikaystäväni bongasi jonkun naispuolisen kaverinsa ja jutteli hänen kanssaan eri pöydässä jonkun tunnin. Sitten hän kävi tyyliin vessassa ja meni takaisin juttelemaan. Sitten hän tuli luoksemme. "Suaki näkee joskus", heitin ja hän vain totesi jotain, jätti juuri ostamansa kaljan pöydälle ja lähti takaisin. Jossain kohtaa hän kävi vielä tupakalla ja palasi tämän naispuolisen kaverin luo. Minua otti päähän ja PALJON! Okei, olin nähnyt tämän naisen kerran aikaisemmin ohimennen about viisi minuuttia. Lopulta ystäväni ehdotti, että hän veisi minut omaan kotiini. Aluksi meinasin kieltäytyä, mutta tiesin että illan lopussa olisi vain uusi riita ja joutuisin taas pyytelemään anteeksi. Joten menin hänen luokseen ja sanoin että: "Mä lähden kotiin" - Viekö ****** sut? "Joo. Mun kännykkä on siellä sun luona et ilmottele sit joskus".  (täytyy sanoa että tuo otti päähän, koska en ole ikinä aiemmin lähtenyt omaan kotiini, ja nyt hän ei edes vaivautunut kysymään miksi) Baarin ulkopuolella tuli varmaan aika normaali (?) litania: Vittu mä vihaan tota jätkää, toivottavasti sil on kivaa noiden vitun huorien kanssa, varmaa menevät sen luon viel panemaan. Mikä siin lehmäs oikeen jakso viehättää jne... Kotona ystäväni kanssa pohdiskelin tilannetta, ja ymmärsin ettei pääasiallinen syy murjotukseeni ollut mustasukkaisuus, vaan se, miten välinpitämätön poikaystäväni oli. Hän ei koskenut minuun koko illan aikana, ei jutellut tai mitään. Jos hän olisi tullut edes kerran illan aikana kysymään, että mikä fiilis ja selittänyt että toi muija tuol on hänen kaverinsa niinku varmaa muistan ja että kai se on ok jos hän menee vielä sinne juttelemaan, mitään ongelmaa tuskin olisi mun osalta ollut. Tiedän, että hän on/oli kännissä, mutta silti. Voitte kuvitella miltä tuntuu, kun odottaa että poikaystävä tulee juttelemaan ja huomioimaan sua, ja kun hän tulee hänen poskensa loistavat innosta punaisina ja hän jättää vain kaljan ja lähtee takaisin. Noh, onneksi lähdin. Ehdin pohdiskella seuraavat asiat:

1. Jos poikaystäväni olisi kiinnostunut kyseisestä muijasta enemmänkin, kai se jotenkin aina pyörisi meidän kanssamme, tai poikaystäväni juttelisi hänen kanssaan FB:ssä.

2. Lohduttavaa on, että vaikka poikaystävän kaverit ja vaikka nämä muijatkin eksyisivät hänen luokseen, huolehtii känni siitä ettei poikaystäväni vahingossakaan panisi ketään (ei sillä etten luottaisi, mutta poikaystäväni on pari kertaa unissaan pannut minua muistamatta sitä aamulla)

3. Ja paras asia: MUN EI TARVII AAMULLA PYYTÄÄ ANTEEKSI!

Se on vaan jännä, miten nainen voi olla toiselle (kaveri)naiselle mustasukkainen. Mutta kuten sanottu, mustasukkaisuuskin olisi hävinnyt jos poikaystäväni olisi sanonut vaikka että "hän on tuttu yläkoulusta" tai jotain. Ehkä asiassa painoi sekin, etten tosiaan ole tottunut näkemään poikaystävääni juttelemassa niin intensiivisesti kenenkään toisen naisen kanssa. Asiassa vaikutti toki myös se, että itse olin lähes selvinpäin, oli siis vaikeaa muistuttaa itselleen että toinen on kännissä. Toivon vain sydämeni pohjasta (ja näen oikein sieluni silmin), että poikaystäväni herää aamulla ja ihmettelee että "missä vitussa" olen. Kaikkein eniten toivon, että hän ymmärtäisi, miksi lähdin kotiin, ettei minun ikävä velvollisuuteni olisi sitä hänelle selostaa. Eiköhän hän ole sen verran fiksu että ymmärtää syyn kun herää selvinpäin.